PPT-dia
”Iltahämärässä juoksimme kapeaa polkua tuonne pikkutupaan, missä mumma hääräili vielä tupa-askareita rätisevän takkavalkean loistossa. Ilta-askareen toimitettua meni hän nurkassa olevalle kaapilleen, minkä ylimmässä kotelossa oli kirjavarasto tuoden sieltä kaksi isoa vanhaa virsikirjaa antaen ne meille. Itse veisasi hän ulkoa. Sillä takkavalkean valo himmensi, ettei hän nähnyt kirjaimia heikoilla silmillään. Pian alkasi kuulua ääni, ja vähän alhainen, mihin me heti otimme osaa: ”Ah Jesu pysy tykönääm’ jo aika joutuu ehtoolle”. Ja niin me veisattiin virsiä useampia. Takassa oleva tuli muuttui punaisen hohtavaksi. Vanhus kaputteli palaneita hiiliä, joiden hohde punotti vielä rypistyneitä kasvoja. Sytytti tulen päreehin, mikä oli muurissa kiinnitettynä pihdissä, istui lavittalle, asetti jalan takkakivelle”.